Matka tähän pääsiäiseen

 

Taidan olla kaupungin tämän kulman ainut ortodoksi. Aikaisemmin täällä kuulema oli yksi, ja sekin hullu. Näin minulle eräs nuori nainen kertoi kuullessaan aikomukseni vaihtaa kirkkokuntaa.

Minkälainen oli tieni tähän uskontoon? Lyhyesti sanottuna se oli todella pitkä, monivaiheinen ja täynnä luopumista ennen kuin lopullinen päätös asialle laitettiin pääsiäisenä 2008.

Niin, mikä tai mitkä asiat johtivat tähän päätökseen?

Asuimme nuorena perheenä Pohjois-Karjalassa ja työskentelimme molemmat koulumaailmassa. Sitä kautta tutustuimme ortodoksisiin opettajiin ja uskontoon. Asuinpaikkamme sijaitsi lähellä Heinäveden luostareita, joissa tulikin vierailtua. Valamossakin kävimme paljon ennen kuin se sai nykyisen muotonsa.

Ortodoksisuus kiinnosti, herätti ajatuksia. Kuuntelin ja katsoin pääsiäisyön palveluksia. Kuuntelin musiikkia ja pohdin.

Olin kasvanut ja elänyt hyvin moniuskoisessa ympäristössä: isän suku ja etenkin rakas mummuni oli lestadiolainen. Hänen kanssaan kävin monet seurat Reisjärven Räisälänmäellä. Rakas kummitätini oli helluntalainen, joka tilasi vuosikaudet minulle Hyvä Paimen -lehden. Avioiduin vanhaan pappissukuun ja liikuin heränneitten parissa ja viihdyin siellä. Mutta jotakin kaipasin.

Elämä kulki latujaan ja vuonna 1988 perhettämme kohtasin suuri suru. Perheenisä menehtyi äkillisesti. Jäin  neljän pojan yksinhuoltajaksi.  Ensimmäiset kuukaudet meni epäuskoisessa sumussa: hän on vain jossakin poissa. Matkalla. Palaa kyllä.

Vähitellen hiipi masennus: tämä on lopullista. Meidän on pärjättävä  näin. Tein paljon virheitä. En ollut katrihelenamaisen seestynyt, vaan täynnä kauhua, pelkoa, epävarmuutta. Hain helppoa ulospääsyä, mutta eihän sellainen kauaa auta.

Silloin sain voimaa muutamasta ortodoksisesta äänilevystä, jotka omistin. Saatoin soittaa niitä tunti toisensa jälkeen. Vanhin poikani sanoi monta kertaa: Tämä on taas SE päivä! Musiikki rauhoitti, antoi voimaa. Hengellinen kotini siirtyi ortodoksisuuteen.

Lopullisen sysäyksen muutokseen koin pääsiäisenä 2007, kun satuin kuulemaan radiosta ohjelman, missä ortodoksinen pappi, isä-Gaius kertoi musiikkivalinnoistaan ja liittymisestä ortodoksiseen kirkkoon. Myös monet seikat luterilaisella puolella vaikuttivat päätökseeni.

Matka pääsiäiseen 2008 ja ortodoksiseksi kesti 37 vuotta. Tuo pääsiäinen oli mieliin painuva: sain mirhavoitelun, liityin Vaasan ortodoksiseen seurakuntaan ja sain tietää tulevani isoäidiksi! Pääsiäinen oli täynnä iloa ja riemua, uuden syntymistä.