Missä, missä kesä on? Kolea tuuli puhalsi tänä aamunakin, kun kävin antamassa vahtikoirallemme hänen tarvitsemansa Royal Canin Mature -annoksen. Mutta somasti navetan seinustan vadelmat kypsyvät pilvisenäkin päivänä!
*************
Juhannuksen jälkeinen aika on kulunut täysin puolison olkapääleikkauksen jälkimainingeissa. En ryhdy sitä yksityiskohtaisesti avaamaan, toteanpa vain että paljon on poissa, kun toinen on poissa/työkyvytön. Jo yksistään liikkuminen täältä periferiasta asioimaan vie kahden ihmisen ajan, joka kerta!No, kohti tervehtymistä mennään. Vaikka hitaasti, ja tämänKIN kesän mökkilomailu on supistunut kahteen yöhön. Ei kiva!
Tämä "omaishoitaja-aika" on jälleen avannut silmiä siihen maailmaan, jota niin monet ikäihmiset näillä kylillä elävät. Palvelut on viety, kustannustehokkaasti, kasvukeskuksiin.
Terveysasemallamme on arkipäivisin terveydenhoitajan vastaanotto. Hänen toimintaansa olemme tutustuneet tänä kesänä paitsi tuon leikkauksen myötä, myös rokotusohjelmiemme myötä (olemme lähdössä lomamatkalle Afrikkaan, kunhan siellä koittaa kevät). Ihana ihminen hoitaa vaivojamme, niitä, joita hänellä on oikeus ja koulutus hoitaa. Hän on ollut myös henkinen varaventtiilini monien leikkauksen jälkeisten ylimääräisten ongelmien kohdatessa.
Mutta kun kaikilla ei ole omaa autoa tai ajokorttia mennä ko. vastaanotolle. Päivänä muutamana, kun menin ottamaan rokotusannostani, tuli vastaanotolle vanhempi (kenties ikäiseni!) rouva, joka oli liikkeellä polkupyörällä, tullut yli 10 kilometrin matkan ja kastunut läpimäräksi sateen yllättäessä. Ei kiva!
Ei täällä liikennöi Komia eikä vähemmän komiakaan! Eikä takuueläkeläisillä ole varaa ylimääräisiin taksimatkoihin, niihin saa todellakin varautua kun lääkärin vastaanotolle pitää päästä.
Apua saa, kun on sitkeä ja kun suurin piirtein tietää, mitä haluaa. En tarkoita, että esimerkiksi terveydenhoitohenkilökunta tahallaan aiheuttaa harmia asiakkailleen, mutta systeemi on tehty niin kankeaksi ja byrokraattiseksi ettei omaa ajattelua eikä päättelykykyä voi edes harkita käytettäväksi.
***********
Seurasin juhannuksen jälkeen netin kautta alkuvuoden viimeistä kaupunginvaltuuston kokousta. Ja melkein tuskanhiki kohosi otsaan, niin tökeröä työskentely paikoitellen oli. Miten ihmeessä hyvinvoivat valtuutettumme eivät voi istua kokouksessa paikoillaan, vaan kesken kaiken otetaan jaloittelukierroksia, haetaan kahvia, napostellaan banaania jne. Ja iPadin ja älypuhelinten selaaminen ja näprääminen, toisille kivojen kesäkuvien ja saatujen viestien näyttäminen, sipiseminen ja supiseminen. Huh, huh!Puheenjohtaja sitten kyselemään ennen päätöksen nuijimista: Sopiiko valtuutetuille......
Eikö puheenjohtaja anna napakasti puheenvuorot, lopettaa keskustelun, tekee yhteenvedon ja päättää pykälän ilman ylimääräisten ja uudelleen käynnistyvien puheenvuorojen tinkaamista?
Valtuuston vanhin, eversti Antero Maunula olkoon kaikille esimerkkinä ja esikuvana, miten kokouksiin valmistaudutaan ja miten niissä käyttäydytään.
Suosittelen kokousten reaaliaikaista seuraamista, ihan seuraavia vaaleja ajatellen!
************
Yksi asia, joka pahoittaa mieleni aina ja joka kerta, on ihmisten välinpitämättömyys ympäristöstä. Jälleen kerran (ilman mitään erityistä salapoliisityötä) löysin läheltä jokasyksyistä marjapaikkaa haisevan ja huonosti peitetyn, kohtalaisen kuorman purkujätettä: styroxia, karhuvillaa, muovia, ties mitä.
Siellä se kasa muhii, eikä maadu ainakaan kaikilta osin. Maassamme on lait ja asetukset jätteiden hävittämisestä, mutta kun se maksaa.... Mieluusti tuodaan kuorma takaisin jäteasemalta ja jaetaan siitä sitten naapureiden puolityhjiin jäteastioihin ja metsiin ja peltojen kulmille. Voi aikoja ja voi nuukuutta.
***************
Jottei tämä kirjoitukseni jälleen kerran mene aivan negaatioiden esille kaiveluun, sanon jälleen kerran: kyllä puolisollani on loistava suku!
 |
| Pionit ennen juhanusta |
Olimme eilen puolison kummitytön pojan rippijuhlissa Ilmajoella. Halusin sinne, sillä tiesin siellä olevan KAIKKI! Ja melkein kaikki siellä olivatkin. On niin mukava vaihtaa kuulumisia, nauraa ja välillä todella vakavoitua asioiden äärelle. Niin, ja nauttia hyvistä tarjoiluista. Virkistyneenä ja kesän vastoinkäymiset lientyneinä ajelimme kotiin. Kiitos Arja, Risto ja pojat!
Ja pikkuisiakin on suureen perheeseemme tulossa: Kymmenes syntyy näinä päivinä. Jännityksellä odottelen kumpi ehtii ennen: A vai Catherine :) Yhdestoista aloittaa uuden vuotemme :) Toivon siunausta odotuksiin.
Sukupolvien ketjuun olen tässä syventynyt parin viikon päästä olevan sukukokouksemme myötä. Kerron siellä esivanhemmistamme 1600 -luvulta. Heidän kauttaan tulemme samaan sukuun kuuluisien Selinin muusiikko- ja Väisälän matemaatikkoveljesten kanssa. Ja presidentti Risto Ryti on montaakin kautta sukulaisemme.
Omille lapsenlapsilleni olen antanut ristiäisissä kansion heidän sukujuuristaan sekä isänisän että isänäidin puolelta. Ja ne ketjut ovat todella mielenkiintoiset.
****************
Kun vertaan näitä vallitsevia epäkohtia elämässäni poikani kertomuksiin Tansaniasta, melkein hävettää, niin pieniä murheemme ovat sen maan asukkaiden murheisiin. Toisaalta, me kuitenkin veromarkoilla kustannamme näitä palveluja itsellemme ja silloin niiden pitäisi todellakin olla tasapuolisesti saatavilla.
Mutta: vielä on kesää jäljellä... Ja vielä tulee kauniita päiviä... Ja kaikesta huolimatta: elämä on laiffii, kuten suuri ajattelija Matti Nykänen on todennut.
