Matka tähän pääsiäiseen

 

Taidan olla kaupungin tämän kulman ainut ortodoksi. Aikaisemmin täällä kuulema oli yksi, ja sekin hullu. Näin minulle eräs nuori nainen kertoi kuullessaan aikomukseni vaihtaa kirkkokuntaa.

Minkälainen oli tieni tähän uskontoon? Lyhyesti sanottuna se oli todella pitkä, monivaiheinen ja täynnä luopumista ennen kuin lopullinen päätös asialle laitettiin pääsiäisenä 2008.

Niin, mikä tai mitkä asiat johtivat tähän päätökseen?

Asuimme nuorena perheenä Pohjois-Karjalassa ja työskentelimme molemmat koulumaailmassa. Sitä kautta tutustuimme ortodoksisiin opettajiin ja uskontoon. Asuinpaikkamme sijaitsi lähellä Heinäveden luostareita, joissa tulikin vierailtua. Valamossakin kävimme paljon ennen kuin se sai nykyisen muotonsa.

Ortodoksisuus kiinnosti, herätti ajatuksia. Kuuntelin ja katsoin pääsiäisyön palveluksia. Kuuntelin musiikkia ja pohdin.

Olin kasvanut ja elänyt hyvin moniuskoisessa ympäristössä: isän suku ja etenkin rakas mummuni oli lestadiolainen. Hänen kanssaan kävin monet seurat Reisjärven Räisälänmäellä. Rakas kummitätini oli helluntalainen, joka tilasi vuosikaudet minulle Hyvä Paimen -lehden. Avioiduin vanhaan pappissukuun ja liikuin heränneitten parissa ja viihdyin siellä. Mutta jotakin kaipasin.

Elämä kulki latujaan ja vuonna 1988 perhettämme kohtasin suuri suru. Perheenisä menehtyi äkillisesti. Jäin  neljän pojan yksinhuoltajaksi.  Ensimmäiset kuukaudet meni epäuskoisessa sumussa: hän on vain jossakin poissa. Matkalla. Palaa kyllä.

Vähitellen hiipi masennus: tämä on lopullista. Meidän on pärjättävä  näin. Tein paljon virheitä. En ollut katrihelenamaisen seestynyt, vaan täynnä kauhua, pelkoa, epävarmuutta. Hain helppoa ulospääsyä, mutta eihän sellainen kauaa auta.

Silloin sain voimaa muutamasta ortodoksisesta äänilevystä, jotka omistin. Saatoin soittaa niitä tunti toisensa jälkeen. Vanhin poikani sanoi monta kertaa: Tämä on taas SE päivä! Musiikki rauhoitti, antoi voimaa. Hengellinen kotini siirtyi ortodoksisuuteen.

Lopullisen sysäyksen muutokseen koin pääsiäisenä 2007, kun satuin kuulemaan radiosta ohjelman, missä ortodoksinen pappi, isä-Gaius kertoi musiikkivalinnoistaan ja liittymisestä ortodoksiseen kirkkoon. Myös monet seikat luterilaisella puolella vaikuttivat päätökseeni.

Matka pääsiäiseen 2008 ja ortodoksiseksi kesti 37 vuotta. Tuo pääsiäinen oli mieliin painuva: sain mirhavoitelun, liityin Vaasan ortodoksiseen seurakuntaan ja sain tietää tulevani isoäidiksi! Pääsiäinen oli täynnä iloa ja riemua, uuden syntymistä.

kylmäkalle www.fi

Seinäjoen sosiaalilautakunta on tehnyt päätöksen. Sen päätöksen mukaisesti kaupungissamme aletaan kokeilla vanhuksille ateriapalvelun lämpimän ruoka-annoksen muuttamista omapalvelu-pakastepalveluksi.

Vanhuksen talouteen tuodaan tietynlainen pakastinkaappi ja se täytetään parin viikon ateria-annoksilla. Kun kaapista ottaa annoksen, kaappi ohjeistaa käyttäjää ja kertoo minkä aterian asiakas otti. Kaapin päällä on mikro, jossa annoksen voi lämmittää.

Kaikki on tosi mahtavaa näin mikroja ja pakastimia ja tietokoneita käyttäneelle. 

Voin hyvin kuvitella kaupungin liitosalueen laita-laitamilla elelevän mumman ja paapan tunnelmia, kun se mahdollisesti ainoa päivittäinen ihmiskontakti, joka ateriapalvelun kuljettaja on hänelle ollut, otetaan pois. Kaapille voi tietysti ihmetellä auringonpaistetta tai lumipyryä, mutta kaapin robotti kertoo vain monotonisesti: otitmakaronijauhelihalaatikonlokerostajokaontyhjävoitsulkeaovenijayrittääuudelleentaivirheenjatkuessaotayhteysasiakaspalveluummewww.fi

Tämän suunnittelun myötä kaikki palvelut minimoidaan kaupungin säästöbudjetin varjolla. Ei siinä auta vaikka kaupunginvaltuuston puheenjohtaja itse on susirajalta.

Olen ymmärtänyt, että yhteiskuntarakentaminen vaatii tehokkuutta. Siihen pyritään siirtämällä ihmisiä taajamista kaupunkikeskukseen. Sammatit, Juupakylät ja muut vastaavat saavat päättäjien mielestä luvan muuttua villieläinten temmellyskentiksi. Jo tällä hetkellä on suden henki paljon ihmishenkeä suojellumpi ja kallisarvoisempi. Suden luvattomasta kaadosta riittää lehtiotsikoita ja poliisivoimia tapauksen tutkimiseen. Vanhuksen ryöstäminen tai hengiltä potkiminen alkaa olla jokapäiväistä "lähimmäisen rakkautta".

Mutta vielä tuosta pakasteateriapalvelusta. Miten ihminen, jolla muutenkin on vaikeuksia muistaa sähköteknisiä hienouksia voi selvitä jäisistä aterioista? Miten ihminen, joka ei välttämättä muista syödä lainkaan, muistaa ottaa ruokaa kaapista?

Kaikkiin kysymyksiin on kaupungin vanhustyönjohtajilla oiva neuvo: te saatte kaikki tarvittavat tiedot nettisivuiltamme www.fi.

Juu, siitä vaan näpyttelemään pakastekaapin kylkeä. Jospa se robotti pystyy ihmevoimillaan yhteyden ottamaan. Laajakaistoja odotellessa!

Perintöjä ja perintöjen jakoja

Puolisoni lahjoi minua tänään uudella sähkövatkaimella. Sellaisia oli S-etukortilla saatavissa 19,90 euron kohtuulliseen hintaan.

Puoliso heräsi lahjontaan, kun kauppamatkalla kerroin käyttäväni vatkainta, jonka täytyy olla jo yli 30 -vuotias. Sen vuoksi, että pakkoperin sen vanhapiikatädiltäni 1993 kesällä ja se oli ollut hänellä jo vuosikymmenen ainoana kodinkoneena.

Mistä päättelen, että se olisi ollut tätini ainoa kodinkone? Siitä, että sisarensa pihalle levitetystä irtamistosta ei löytynyt kahvinkeitintä, ei vohvelirautaa, ei fööniä, ei pyykinpesukonetta. Ei mitään muuta sähköistä laitetta kuin tuo jo käytössä kulahtanut vispilä :)

Ei siitä jaettavasta irtamistosta löytynyt myöskään pyyheliinoja, ei lakanoita, ei astioita kuin jokunen lautanen. Toki liiterin orteen oli hengareissa ripustettu vanhoja mekkoja ja lattialla oli kasa iänikuisia äänilevyjä.

Kovin vaatimattomasti oli tätimme elänyt, kun jaettavaa tavarakasaa katseli. Toki muutama huonekalu oli tuotu paikalle, ja niinpä kaappasin itselleni komean pöydän.

Huvittavaa on, että me kaikki edesmenneitten veljien lapset tiesimme. Me tiesimme, että pari sisarta oli vienyt suurimman osan irtaimistosta 'turvaan' erään tuttavan varastoon. Niitä ei tuotu jakoon, kun niiden kuljettaminen pääkaupungista olisi ollut tavattoman hankalaa.

Vanha sananlasku sanoo: Ahneella on p*******n loppu. Niin oli muuten tässäkin tapauksessa. Suurin osa piilotetusta irtaimistosta paloi myöhemmin.

Mutta sähkövatkain on palvellut minua todella mainiosti. Tänään siirrän sen käytettäväksi vain juhlatilaisuuksiin leivottaessa!