Itsenäisyys on arvokas asia

Olen syntynyt sodan jälkeen, niihin suuriin ikäluokkiin, jotka ovat olleet koko elinikänsä julkisen kritiikin ja nimittelyn kohteena.

Aikoinaan kansoitimme kansakoulut, joita perustettiin lähes jokaiseen kylään. Omalla kyläkulmalla pitäjää oli neljä koulua reilun 15 kilometrin matkalla. Meidänkin supistetussa kansakoulussa oli yli 30 oppilasta.

Kun aikaa kului vajaat kaksikymmentä vuotta, koulu suljettiin kun oppilaat loppuivat. Mihin katosivat nuoret kyliltä? Niin mihin? He lähtivät jatkokurssien jälkeen joko eteläiseen Suomeen tehtaisiin tai sitten Ruotsiin metsä- ja tehdastöihin. Oma kotimaa ei pystynyt tarjoamaan kaikille kansalaisilleen töitä.

Työikäisinä kansoitimme toimet ja virat ja vuosikymmenet on odotettu suurten ikäluokkien eläköitymistä ja työpaikkojen vapautumista. Viimeiset tutkimukset kuitenkin osoittavat, ettei sitä vuosia povattua suurta työvoimapulaa tullutkaan, vaikka 2/3 meistä on jo eläköitynyt. Ei tullut, kun kaikkia tehtäviä ei enää ole täytetty, virkoja ja toimia on lakkautettu, ulkomailta on tullut työntekijöitä ns. 'paskaduuneihin'.

Tänä päivänä hoetaan kuin mantrana meidän aiheuttavan erittäin suuret ongelmat vanhustenhuollon puolella. Olemme kuin kirosana. Siitä huolimatta, että olemme täysin yhteiskuntakelpoisia, veroa maksavia kansalaisia, jotka ostamme palveluja ja tuotteita ja sitä kautta työllistämme nuorempia.

Koskahan tämä syntymästä alkanut syyllistäminen ja pelottelu loppuvat? Niin, vielähän me aiheutamme ympäristöhaittoja täyttämällä hautausmaat kautta koko rakkaan kotomaamme.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Hengen ja ruumiin ravintoa

Taidanpa sanoa ja sanonkin, että oli taas työn täyteinen loppuviikko. Torstaina kävimme naapurin emännän kanssa hakemassa kuivaelintarvikkeita viikonlopun isäinpäivän lounasta varten, ja perjantaina alkoi sitten varsinainen työ.

Kylällämme on todellisia pitokokkeja, joitten parissa tällainen suurperheen äitikin tuntee itsensä aivan noviisiksi. Parasta on, kun vieläkin on varaa oppia uusia asioita. Niin kuin laitoskeittiön koneiden ja kalusteiden käyttämistä.

Hyvin taisimme onnistua, kun varauduimme 200 ruokailijaan ja saimme lähes 300! Kyllä pohjalainen pitopöytä monine ruokalajeineen vetää paikallisen väen herkuttelemaan.

Voin suositella remontoitua ja kaiken puolin viihtyisää seurantaloamme juhlakäyttöön. Erityisesti kesällä, kunhan vielä saamme pihan kukoistamaan, paikka on vailla vertaa. Paikoitustilaa on runsaasti, tänne on helppo löytää, eikä vuokra ole kohtuuton. Kihniänjoki koskineen kohisee talon takana ja jo aiemmin kunnostettu uimaranta putsataan taas käyttöön.

Tilan voi vuokrata ilman tarjoilujen järjestämistä tai sitten sopia tarjoilusta todella osaavien naisten kanssa (http://www.kihniankylannuorisoseura.net/). Nettisivut tullaan uusimaan talven aikana, ja ne monet kirjoitusvirheet, jotka siellä nyt vilisevät, tulevat katomaan :)

Nuorisoseurat koetaan olleen todellisia kansan sivistyshankkeita. Santeri Alkio on nimetty monissa yhteyksissä seura-aatteen avainhenkilöksi, joka työskenteli herättääkseen maaseudun työtätekevässä nuorisossa itsensä sivistämisen halua ja taitoa. Hän uskoi että ihminen on innostunut kehittymään riippumatta syntyperästä tai -paikasta.

Aikaisemmin nuorisoseurojen sivistys- ja kasvatustyö on ollut maaseudulla hyvin merkityksellistä. Aikana, jolloin ei ollut televisiota netistä puhumattakaan, nuorisoa koottiin yhteen opiskelemaan kokoustekniikkaa, harrastamaan liikuntaa ja järjestämään tapahtumia kotikylällään. Monet ovat ne käsinkirjoitetut lehdet, joita nuoret piireissään tekivät. Olen onnistunut löytämään niitä kunnan arkistoista.

Nuorena keskikoululaisena kuljin minäkin nuorisoseuralla tanhuamassa ja jopa osallistuin maakuntajuhlille Pyhäsalmella. Äitini puolestaan muistaa vieläkin ne monet koko illan näytelmät, joita Kiiskilänkylän nuorisoseura esitti Sievissä. Hänen veljensä tytär oli lahjakas sekä tanhujen että näytelmien ohjaaja. Apuna paikallisilla vetäjillä oli kiertävät ohjaajat, jotka tavallaan kokosivat porukat sitten yhteen maakuntajuhlilla ja muissa tapahtumissa.

Harmillista, että nuoret eivät enää koe tällaisia yhteisiä harrastuksia niin tärkeinä. Olemme siitä onnekkaita, että saimme täällä nuoria miehiä johtokuntaan ja toimimaan. Uskomme että sitä kautta saamme myös nuoria naisia mukaan joukkoomme, jossa on tilaa kaikkien alojen taitajille.

Parla italiano!

Kaupunkimme kansalaisopistolle ( www.seinajoki.fi/kansalaisopisto/) täytyy antaa pelkkää plussaa, niin erinomaisesti se kuuntelee meidän syrjäisimpienkin kylien asukkaita.

Kylällemme on saatu mm. miesten kuntojumppa! Sellaista en muista koko 18 vuoden täällä asumisen aikana tapahtuneen. Miehet ovat ottaneet tehokuurin kahvakuulan avulla, meidänkin isännälle sellainen käytiin ostamassa Kyläkaupasta. Kahden kuukauden kokeilun jälkeen ovat miehemme niin innostuneet, että haluavat ohjausta myös kevätkaudeksi.

Me eläkeläismummot olimme aivan huuli pyöreänä syksykesällä, kun kansalaisopiston talven ohjelma tuli postissa. Meidän kohta kymmenen vuotta erinomaisesti toiminut joogapiiri oli siirretty aivan toiseen päähän entistä pitäjäämme ja aivan väärään iltaan.

Ajattelin, että olkoon! Olin jo muutenkin vähän kypsynyt samanlaisiin asanoihin, samanlaiseen rentoutukseen ja kaipasin enemmän henkilökohtaista ohjausta. Muutamat rouvat soittivat minulle ja pyysivät ottamaan yhteyttä kansalaisopiston kansliaan. Asiana oli piirin palauttaminen "meille". Monet perustelivat pyyntöään sillä, että jooga on elintärkeä heidän terveydelle, erityisesti kehon liikkuvuudelle.

Asia ratkesi muutamalla puhelinsoitolla. Kuulimme, että ohjaajan ja salin aikataulut eivät käyneet yhteen. Mutta me saimme "oman" piirin takaisin "omalle" päivällemme, tosin pari tuntia aikaistettuna. Mutta mitä väliä sillä meille eläkeläisille on! Ja saimme aivan uuden opettajan, israelilaisen Ruthin, joka ohjaa meitä henkilökohtaisesti. Hänen ohjauksessaan olemme taipuneet milloin triangeliksi, milloin puolikuuksi tai soturiksi. Ja hauskaa meillä on, kun yritämme venyttää iän kangistamia raajoja eri suuntiin! Joskus pieni kielimuuri aiheuttaa lisää hauskuutta ja haastetta.

Toinen kansalaisopiston piiri, jossa saamme aivan henkilökohtaista ohjausta ja opetusta on italian alkeiskurssi. Meitä opettaa syntyperäinen italialainen ja se tekee opiskelusta sekä hauskaa ja iloista että vaativaa. Samoin tässä piirissä opettaja opettaa meitä ja me opettajaa!  Toivoisin vain useamman käyttävän tilaisuutta hyväkseen.

Jos joku ajattelee että italia on helppo kieli, voin vakuuttaa että esimerkiksi verbien taivuttaminen palauttaa mieleen saksan epäsäännölliset verbiketjut: schlafen, schläft, schlief, geschlafen.....

*********************

Naiskävelijöitten eilinen kävely ei aikataulusyistä toteutunut, mutta kaikkihan on vain järjestelykysymyksiä.

Tänä aamuna klo 6.30 starttasimme kohti komeaa kotaa! Joku aamuvirkku koiran ulkoiluttaja oli ehtinyt jo ennen meitä ja sytyttänyt kuntoradalle valot. Satoi hiljalleen lunta, maa oli valkoinen ja valot valaisivat sauvakävelyämme. Oli aivan mahtava aamun hetki. Kävellessä tuli moni asia pohdittua, isänpäivän lounaan tarvikehankinnat suunniteltua ja luonto ihailtua!

Kotona odotti sitten puoliso peittoihin uponneena USA:n presidentinvaalien tuloksia seuraamassa. Romneyn kannattajan tunnelmat eivät olleet katossa, mutta minulla Obaman fanina ne kohosivat melkoisen korkealle! 

***********************

Vaalien tuloslähetystä seuratessa tuli mieleen, miten lyhytjänteistä politiikka noinkin suuressa maassa on. Presidentin virkakausi on 4 vuotta ja sen maksimissaan 2 x 4 vuotta. Asiantuntijat antoivat Obamalle aikaa n. kaksi vuotta tehdä niitä uudistuksia, joita hän on ajamassa yhteiskunnallisesti. Sen jälkeen alkaa uusi vaalikampanja, joka tietyllä tavalla vaikeuttaa presidentin toimia.

Sama on mielestäni myös  meillä. Neljän vuoden välein pidettävät vaalit vaikeuttavat päätöksen tekoa. Se on ollut nähtävissä nyt kuntavaalien aikanakin, kun demarit alkoivat pelata hallituksen sisällä. 

Mutta ei minulla tällä kertaa ole parempaakaan suunnitelmaa esiteltävänä :)

 

Kontrollia

Kesää muistellessa

Motto 1: Aikainen lintu madon nappaa! 
Motto 2: Aamun virkku illan torkku, se tapa talon pitää!

Jossakin elämän vaiheessa on sisäinen kelloni kääntynyt aamuvirkun puolelle. Yleensä herään n. kuuden maissa, ja nyt talviaikaan siirtyminen on aiheuttanut pientä jet lagia! Usein käy niin, että puolison noustessa aamukahville ja siirtyessä lukemaan päivän sanomalehteä, olen jo ehtinyt silittää pyykit, pestä pari koneellista uutta, siivota, päivittää fb:n ynnä muuta. Mutta tämä rytmi tietää myös sitä, että illalla kymmenen maissa on sitten nukkumaanmenon aika.

Edellä kerrottu on esipuhetta tähän aamuun, jolloin minulla oli aika kaupunkiin astmakontrolliin klo 9! Mutta ennen kuin olimme kaupungissa, olimme ehtineet käydä hakemassa muutamat avaimet ja vaalikuvat vaalivastaavaltamme, toimittaa avaimet niiden oikealle omistajalle, kiikuttaa vaalipapereita vaalipäällikölle kaupungissa ja viedä vaatteita pesulaan. Klo 8.50 olin sitten lääkäritalon ilmoittautumisluukulla :) Laiska töitään laskee, mutta kertonee jotakin tavasta toimia!

**************

No, kaiken kaikkiaan oli tosi hankala ja peräti ikävä mennä aivan vieraan keuhkolääkärin vastaanotolle, mutta ei ollut muuta vaihtoehtoa. Oma lääkärini on pitkällä sairaslomalla, nyyh ;( Koska tapasimme nyt ensimmäistä kertaa, tuli siinä kerrattua astmani syntyhistoriaa. Ja toisaalta, kun olen sitä nyt kymmenen vuotta sairastanut, oli ihan aiheellista palata diagnoosin tekemisen vaiheisiin.

Kun sairastuin, ensimmäisiä oireita oli jatkuvat 'flunssat', poskiontelotulehdukset, äänen menetys ja täydellinen uupumus/väsymys. Vaikka työpaikalla tiedettiin rakennuksen kosteusvaurioista ei niihin puututtu. Ei vielä siinä vaiheessa kun minulle jouduttiin etsimään 'puhdas' työntekemisen paikka. Vasta vuosia myöhemmin, kun useat toiset työntekijöistä alkoivat valittaa oireista ja 'nostivat kissan pöydälle' asia eteni.

Tänä aamuna lääkäri ihmetteli, kuinka sinnittelin 10 vuotta flunssien ja erilaisten oireiden kanssa ennen kuin vuosi sitten jäin eläkkeelle. Niin, kuinka? Ehkä siksi, että olin työorientoitunut. Vielä oli virtaa! Mutta viimeinen vuosi kaikkine kymmenine sairauspäivineen, silmäoireineen jne kypsytti naisen kotiin.

Tämän päivän tutkimukset ovat kääntymässä siihen suuntaan, että home ja sen mukana tuomat mikrobit eivät niinkään aiheuta allergisia oireita vaan tuottavat toksiineja eli myrkkyjä, jotka ovat osaltaan aiheuttamassa ihmisille autoimmuunisia sairauksia.

Nyt olen astman suhteen hyvällä puolella. Koskaan tauti ei parane, mutta eläkevuoden aikana on ollut vain yksi lyhyt flunssa! Ja kiitosta sain harrastuksistani: joogasta ja erityisesti laulamisesta. Sitä kuulema jatkossa vaikkapa lisää! 

Ja kyllä Kihniänkylän Naiskävelijöitten tiistailenkki on myös omiaan lisäämään hyvinvointia ja kehon ja mielen vastustuskykyä!
 

Pyhäinpäivä

Tänään vietetään pyhäinpäivää, jota aikaisemmin kutsuttiin pyhäinmiestenpäiväksi. Päivää vietetään myös Suomen katolisessa kirkossa poisnukkuneiden uskovien muistopäivänä ja seuraavana päivänä eli sunnuntaina vietetään kaikkien pyhien juhlaa.

Ortodoksiseen juhlakalenteriin ei marraskuinen pyhäinpäivä kuulu, mutta me vietämme tänään Karjalan pyhittäjäisien ja valistajien muistopäivää. Aamulla sytytin tuohuksen tuonilmaisiin siirtyneitten rakkaitten muistolle. Samoin ikonien edessä paloi lampukan paloi liekki, rukouksena rakkaitten puolesta.

*********************

keittiö

Tämä päivä on ollut lepoa rankan kolmipäiväisen ruoanlaittoputken jälkeen. Nuorisoseuran naisten laittama seminaaripäivällinen torstai-iltana maistui juhlavieraille, joita oli tullut paikalle ympäri maan. Päivällinen sisälsi pohjalaisen pitopöydän kaikki ruokalajit kinkkuineen, laatikoineen, rosolleineen ja luumukräämeineen. Kovin runsaasti saimme kiitosta. Ja vaikka itse sen sanon, ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Mutta täytyy toisaalta myös sanoa, että ilman kovaa työtä sitä ei olisi ollut tarjolla. Vielä eilen tarjosimme seminaarilaisille lounasruoaksi lihakeittoa ja vispipuuroa eli lappapuuroa, kuten lapsuudenkodissani puolukkaista puuroa nimitetään. Keittiön siivouksen jälkeen pääsimme huilaamaan.

*********************

Työn touhussa olin unohtanut kokonaan teatterilippumme eilisillaksi. Onneksi joukossa on aina joku, joka muistuttaa.

Seinäjoen kaupunginteatteri on todella korkealuokkainen maaseutukaupungin teatteri (www.seinajoenkaupunginteatteri.fi). Koko syksyn on pienellä näyttämöllä esitetty loppuunmyytyä esitystä Hiljaiset sillat. Siinä pääosaa näyttelevät Eija-Irmeli Lahti ja Ilkka Koivula. Heidän suorituksensa vie katsojan täysin mennessään. He eivät näyttele, he elävät. Ja yleisö elää mukana.


Lavasteet ovat todella pelkistetyt ja  esitykseen sopivat. Kahvin keittäminen, focaccian paistaminen, kaikki näyttämön kotiaskareet tuovat lämpöä ja läheisyyttä katsomoon.

Sadepäivä väsyttää

Se rakkaus, joka Francescan ja Robert Kincaidin välille syntyy voi saada itse kenenkin kaipaamaan elämäänsä jotakin samanlaista.

Puolukoita ja päivällisiä!

Eilinen päivä sujui ruoanlaiton merkeissä ja se teema jatkuu tänään. Kylämme nuorisoseura järjestää tänä iltana Valtakunnallisen maaseutumatkailuseminaarin  iltajuhlan ja illalliselle on tulossa vajaa 100 henkeä. (http://ruokacentria.com/index.php/valtakunnallisen-kylamatkailuhankkeen-vuosiseminaari-peraseinajoella-1-2-11-2012)

Pitkään aikaan en ole työskennellyt kymmentä tuntia keittiössä ja se tuntui kehossa, kun aamulla raahustin sängystä ylös. Totesin puolisolle, että ei voi syyttää laiskaksi naisia, jotka tekevät päivällisiä lähes viikottain.  Nuorisoseurallakin on varauksia tästä eteen päin lähes jouluun asti :) Ja kun pöytään asetellaan Pohjalainen pitopöytä -menu, siinä riittää ruokalajeja sekä valmisteltavaksi että nautittavaksi!

Nuorisoseurallamme on loppusuoralla iso EU-hanke, jonka puitteissa mm. talon lämmitys on uusittu maalämmöksi. Aikaisemmin se taisi olla suorasähkö -mallia. Saliin on asennettu lattialämmitys, sillä paikkaa käytetään koululaisten liikuntatilana ja myös harrastajaliikkujat kokoontuvat siellä. Toiveissa on saada talven mittaan kerran viikossa kokoontuva rentoutus- ja venyttelytuokio ikäihmisille. 

EU-hankkeella on kunnostettu myös kylän kuntorataa ja rakennettu se jo aikaisemmin markkinoimani komea kota liikkujien iloksi. Kodalle tulee esteetön kulku. Se ei tarkoita autolla ajelua porraspäähän, vaan että sinne pääsee pyörätuolilla ja esim. lastenvaunujen kanssa.

Onneksi sää on lauhtunut. Onneksi sen vuoksi, että perheen puolukat odottavat vielä metsässä poimijaa! Suunnittelin jo alkuviikolla, että puoliso lähtee aggregaatti selässään ja fööni kädessään sulattamaan lunta marjamättäiltä, jotta siitä sitten nappaan marjat sankoon. Taisi Luoja armahtaa - en tiedä, kumpaa meistä!

Kihniänkylän Naiskävelijät ja kinkut

Tämän syksyn Blossa vielä odottaa maistajaa

Tänään on taas kylämme ahkerien ja monitaitoisten naisten kävelypäivä. Ja katsokaapa ulos! Siellä sataa! Niin on tehnyt joka ainoa viikko sen jälkeen, kun päätimme aloittaa tämän liikuntaharrastuksen.

Liikkumiseen meitä innostaa kylämme komea kota (josta ennen pitkää julkaisen kuviakin) kuntoratamme komeimmalla kohdalla Hiiroonkalliolla. Rakas puolisoni on ollut kotaa rakentamassa, siksikin tunnen rakennusta kohtaan suurta sympatiaa.

Meidän Naiskävelijöitten tavoitteena on saada kylälle Kunnossa kaiken ikää -projektista rahoitusta niin, että voimme monipuolistaa tarjontaamme mm. sisäliikuntaan, ravintoneuvontaan jne.

Oma rakas liikkumismuoto on jooga, jota olen harrastanut kohta 10 vuotta. Se pitää rangan kunnossa, nivelet liikkuvina ja joustavina ja antaa myös virtaa pääkoppaan.

Jotkut ovat kyseenalaistaneet joogaharrastukseni, koska olen ortodoksi. Lähinnä he ovat kyseenalaistaneet joogan henkisen puolen ja oman uskoni yhteensopivuutta. En tunne asiassa minkäänlaista ristiriitaa. Jooga on minulle liikkumismuoto ja ortodoksinen uskonto on se elämäni selkäranka, johon kaikki muut toimet sitten sovitetaan.

Tämän päivän otsikko mainitsee sanan 'kinkku'. Se liittyy myös Naiskävelijöitten toimintaan, sillä laitamme tänään neljä komeaa kinkkua paistumaan nälkäisten kylämatkailuseminaarilaisten syötäväksi ylihuomenna! Liikuntaseuramme ei siis keskity pelkästään kuluttamaan kaloreita, vaan varmistaa että ainakin kylämme vierailla on vatsa täynnä täältä lähdettyään.

Hyvä elämä

Uskon, että jokaiselle meistä hyvä elämä on tunne siitä, että on oman elämänsä herra ja voi tehdä valintoja ilman, että yhteiskunta puuttuu niihin. Tämän tunteen tulisi hallita meitä elämämme eri vaiheissa.

Näin ei aina käy, vaan elämäämme uhkaavat monet tekijät, joihin emme itse voi vaikuttaa. Perhe voi hajota monestakin syystä. Nuorelta voi jäädä koulutuspaikka saamatta. Työpaikka voi mennä yhtäkkiä tai sairaus kohdata.

Ikääntyminen tuo useimmat meistä julkisten palvelujen käyttäjäksi

Seinäjoen kaupunki elää kasvun kautta. Tuntuu siltä, että kaupunki ja sen päättäjät suorastaan uhkuvat voimaa ja mahdollisuuksia.

Kaupunkilaisten hyvinvointi tarvitsee työpaikkoja, ja riittävät verotulot takaavat vakaan talouden. Silloin voimme pitää koulut ja päiväkodit toiminnassa sekä tarjota laadukasta terveydenhuollon palvelua.

Tässä vauhdissa on helppo unohtaa ne kaupunkilaiset, jotka eivät asu aivan kaupunkikeskustassa vaan liitosalueen reunamilla. Lähipalveluja supistetaan ja karsitaan. Ihmiset pakotetaan käyttämään omaa aikaa ja varoja saadakseen palvelunsa kymmenien kilometrien päästä. Kun jollakin alueella on ilmaisliikenne yli 65 -vuotiaille, ei kaikkialla liikennöi yhtään julkista liikennevälinettä.

Toivon uusille ja uudelleen valituille valtuutetuille rohkeutta kuunnella nykyistä paremmin reuna-alueiden ihmisiä ja ymmärtämystä että  palveluja voidaan kehittää muutenkin kuin keskittämällä.

Vaalisunnuntai 28.10.2012

Tänään on v. 2012 kunnallisvaalien varsinainen äänestyspäivä. Sää on kovin talvinen, pieni pakkanen ja lumipeite maassa.

Itse ehdokkaana en tunne suurempaa jännitystä. Olen keskittynyt kampanjassani lähinnä tähän omaan asuinalueeseen, liitoskuntaan, enkä ole pyrkinyt tavoittelemaan keskikaupungin äänestäjiä. Voi olla virhearvio, mutta minun valintani.

Jostain syystä tunnen olevani aina sen pienen ja heikon ihmisen puolella. En jaksa korskeita, itseään täynnä olevia besserwissereitä. Haluan toimia sen puolesta, että meillä on täällä kymmenien kilometrien päässä keskikaupungilta myös hyvä asua. Meille on järjestettävä palveluja lähemmäksi kuin 40-50 km:n päähän. Ja meidät on huomioitava tasavertaisina veronmaksajina.

Näitä asioita tulen pitämään julkisuudessa, vaikka valtuustopaikka mitä suurimmalla todennäköisyydellä jää kauaksi ulottumattomiini.

Vaalipäivän kunniaksi hemmottelin puolisoani kolmen ruokalajin aterialla. Alkuruokana oli suppilovahverokeitto. Ehdin juuri parahiksi poimia suppikset ennen lumen tuloa. Pääruokana oli yrittilohkoperunat ja uunissa paistettu lohi. Jälkkärinä puolukka-pähkinäpiirakka. Ihan hyvää oli. Tulee vain niin harvoin laitettua noin monia ruokalajeja.

Nyt illalla taidamme nauttia alkavan marraskuun kunniaksi syksyn ensimmäiset Blossat! 

*****************
Ihan pakko vielä jatkaa, kun illan vaalien tulospalvelua samalla seuraamme. Naapurin likka näyttää tekevän kovan tuloksen ja nousee Keskustapuolueen ääniharavaksi. Hän teki erittäin hyvän eduskuntavaalikampanjan vuosi sitten ja nyt poimii sitten satoa kuntapuolella. Samoin toinen naapurini, eläköityvä pankinjohtaja omasta puolueestani nousee valtuustoon komealla äänipotilla. Lämpimät onnittelut heille molemmille. Työtä tulee riittämään ja hikistä työtä :)

Oma äänisaaliini ei nouse kovinkaan kummoiseksi. Meidän ryhmässämme on hallituksemme erinomainen ministeri Paula Risikko, joka korjaa naisten äänet niin, että meille muille ei jää kuin rippeet. Mutta hän on taitava ja pätevä ja ansaitsee meidän kaikkien arvostuksen työssään.