Vanhuksen talouteen tuodaan tietynlainen pakastinkaappi ja se täytetään parin viikon ateria-annoksilla. Kun kaapista ottaa annoksen, kaappi ohjeistaa käyttäjää ja kertoo minkä aterian asiakas otti. Kaapin päällä on mikro, jossa annoksen voi lämmittää.
Kaikki on tosi mahtavaa näin mikroja ja pakastimia ja tietokoneita käyttäneelle.
Voin hyvin kuvitella kaupungin liitosalueen laita-laitamilla elelevän mumman ja paapan tunnelmia, kun se mahdollisesti ainoa päivittäinen ihmiskontakti, joka ateriapalvelun kuljettaja on hänelle ollut, otetaan pois. Kaapille voi tietysti ihmetellä auringonpaistetta tai lumipyryä, mutta kaapin robotti kertoo vain monotonisesti: otitmakaronijauhelihalaatikonlokerostajokaontyhjävoitsulkeaovenijayrittääuudelleentaivirheenjatkuessaotayhteysasiakaspalveluummewww.fi
Tämän suunnittelun myötä kaikki palvelut minimoidaan kaupungin säästöbudjetin varjolla. Ei siinä auta vaikka kaupunginvaltuuston puheenjohtaja itse on susirajalta.
Olen ymmärtänyt, että yhteiskuntarakentaminen vaatii tehokkuutta. Siihen pyritään siirtämällä ihmisiä taajamista kaupunkikeskukseen. Sammatit, Juupakylät ja muut vastaavat saavat päättäjien mielestä luvan muuttua villieläinten temmellyskentiksi. Jo tällä hetkellä on suden henki paljon ihmishenkeä suojellumpi ja kallisarvoisempi. Suden luvattomasta kaadosta riittää lehtiotsikoita ja poliisivoimia tapauksen tutkimiseen. Vanhuksen ryöstäminen tai hengiltä potkiminen alkaa olla jokapäiväistä "lähimmäisen rakkautta".
Mutta vielä tuosta pakasteateriapalvelusta. Miten ihminen, jolla muutenkin on vaikeuksia muistaa sähköteknisiä hienouksia voi selvitä jäisistä aterioista? Miten ihminen, joka ei välttämättä muista syödä lainkaan, muistaa ottaa ruokaa kaapista?
Kaikkiin kysymyksiin on kaupungin vanhustyönjohtajilla oiva neuvo: te saatte kaikki tarvittavat tiedot nettisivuiltamme www.fi.
Juu, siitä vaan näpyttelemään pakastekaapin kylkeä. Jospa se robotti pystyy ihmevoimillaan yhteyden ottamaan. Laajakaistoja odotellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti