Puolukoita ja päivällisiä!

Eilinen päivä sujui ruoanlaiton merkeissä ja se teema jatkuu tänään. Kylämme nuorisoseura järjestää tänä iltana Valtakunnallisen maaseutumatkailuseminaarin  iltajuhlan ja illalliselle on tulossa vajaa 100 henkeä. (http://ruokacentria.com/index.php/valtakunnallisen-kylamatkailuhankkeen-vuosiseminaari-peraseinajoella-1-2-11-2012)

Pitkään aikaan en ole työskennellyt kymmentä tuntia keittiössä ja se tuntui kehossa, kun aamulla raahustin sängystä ylös. Totesin puolisolle, että ei voi syyttää laiskaksi naisia, jotka tekevät päivällisiä lähes viikottain.  Nuorisoseurallakin on varauksia tästä eteen päin lähes jouluun asti :) Ja kun pöytään asetellaan Pohjalainen pitopöytä -menu, siinä riittää ruokalajeja sekä valmisteltavaksi että nautittavaksi!

Nuorisoseurallamme on loppusuoralla iso EU-hanke, jonka puitteissa mm. talon lämmitys on uusittu maalämmöksi. Aikaisemmin se taisi olla suorasähkö -mallia. Saliin on asennettu lattialämmitys, sillä paikkaa käytetään koululaisten liikuntatilana ja myös harrastajaliikkujat kokoontuvat siellä. Toiveissa on saada talven mittaan kerran viikossa kokoontuva rentoutus- ja venyttelytuokio ikäihmisille. 

EU-hankkeella on kunnostettu myös kylän kuntorataa ja rakennettu se jo aikaisemmin markkinoimani komea kota liikkujien iloksi. Kodalle tulee esteetön kulku. Se ei tarkoita autolla ajelua porraspäähän, vaan että sinne pääsee pyörätuolilla ja esim. lastenvaunujen kanssa.

Onneksi sää on lauhtunut. Onneksi sen vuoksi, että perheen puolukat odottavat vielä metsässä poimijaa! Suunnittelin jo alkuviikolla, että puoliso lähtee aggregaatti selässään ja fööni kädessään sulattamaan lunta marjamättäiltä, jotta siitä sitten nappaan marjat sankoon. Taisi Luoja armahtaa - en tiedä, kumpaa meistä!

Kihniänkylän Naiskävelijät ja kinkut

Tämän syksyn Blossa vielä odottaa maistajaa

Tänään on taas kylämme ahkerien ja monitaitoisten naisten kävelypäivä. Ja katsokaapa ulos! Siellä sataa! Niin on tehnyt joka ainoa viikko sen jälkeen, kun päätimme aloittaa tämän liikuntaharrastuksen.

Liikkumiseen meitä innostaa kylämme komea kota (josta ennen pitkää julkaisen kuviakin) kuntoratamme komeimmalla kohdalla Hiiroonkalliolla. Rakas puolisoni on ollut kotaa rakentamassa, siksikin tunnen rakennusta kohtaan suurta sympatiaa.

Meidän Naiskävelijöitten tavoitteena on saada kylälle Kunnossa kaiken ikää -projektista rahoitusta niin, että voimme monipuolistaa tarjontaamme mm. sisäliikuntaan, ravintoneuvontaan jne.

Oma rakas liikkumismuoto on jooga, jota olen harrastanut kohta 10 vuotta. Se pitää rangan kunnossa, nivelet liikkuvina ja joustavina ja antaa myös virtaa pääkoppaan.

Jotkut ovat kyseenalaistaneet joogaharrastukseni, koska olen ortodoksi. Lähinnä he ovat kyseenalaistaneet joogan henkisen puolen ja oman uskoni yhteensopivuutta. En tunne asiassa minkäänlaista ristiriitaa. Jooga on minulle liikkumismuoto ja ortodoksinen uskonto on se elämäni selkäranka, johon kaikki muut toimet sitten sovitetaan.

Tämän päivän otsikko mainitsee sanan 'kinkku'. Se liittyy myös Naiskävelijöitten toimintaan, sillä laitamme tänään neljä komeaa kinkkua paistumaan nälkäisten kylämatkailuseminaarilaisten syötäväksi ylihuomenna! Liikuntaseuramme ei siis keskity pelkästään kuluttamaan kaloreita, vaan varmistaa että ainakin kylämme vierailla on vatsa täynnä täältä lähdettyään.

Hyvä elämä

Uskon, että jokaiselle meistä hyvä elämä on tunne siitä, että on oman elämänsä herra ja voi tehdä valintoja ilman, että yhteiskunta puuttuu niihin. Tämän tunteen tulisi hallita meitä elämämme eri vaiheissa.

Näin ei aina käy, vaan elämäämme uhkaavat monet tekijät, joihin emme itse voi vaikuttaa. Perhe voi hajota monestakin syystä. Nuorelta voi jäädä koulutuspaikka saamatta. Työpaikka voi mennä yhtäkkiä tai sairaus kohdata.

Ikääntyminen tuo useimmat meistä julkisten palvelujen käyttäjäksi

Seinäjoen kaupunki elää kasvun kautta. Tuntuu siltä, että kaupunki ja sen päättäjät suorastaan uhkuvat voimaa ja mahdollisuuksia.

Kaupunkilaisten hyvinvointi tarvitsee työpaikkoja, ja riittävät verotulot takaavat vakaan talouden. Silloin voimme pitää koulut ja päiväkodit toiminnassa sekä tarjota laadukasta terveydenhuollon palvelua.

Tässä vauhdissa on helppo unohtaa ne kaupunkilaiset, jotka eivät asu aivan kaupunkikeskustassa vaan liitosalueen reunamilla. Lähipalveluja supistetaan ja karsitaan. Ihmiset pakotetaan käyttämään omaa aikaa ja varoja saadakseen palvelunsa kymmenien kilometrien päästä. Kun jollakin alueella on ilmaisliikenne yli 65 -vuotiaille, ei kaikkialla liikennöi yhtään julkista liikennevälinettä.

Toivon uusille ja uudelleen valituille valtuutetuille rohkeutta kuunnella nykyistä paremmin reuna-alueiden ihmisiä ja ymmärtämystä että  palveluja voidaan kehittää muutenkin kuin keskittämällä.

Vaalisunnuntai 28.10.2012

Tänään on v. 2012 kunnallisvaalien varsinainen äänestyspäivä. Sää on kovin talvinen, pieni pakkanen ja lumipeite maassa.

Itse ehdokkaana en tunne suurempaa jännitystä. Olen keskittynyt kampanjassani lähinnä tähän omaan asuinalueeseen, liitoskuntaan, enkä ole pyrkinyt tavoittelemaan keskikaupungin äänestäjiä. Voi olla virhearvio, mutta minun valintani.

Jostain syystä tunnen olevani aina sen pienen ja heikon ihmisen puolella. En jaksa korskeita, itseään täynnä olevia besserwissereitä. Haluan toimia sen puolesta, että meillä on täällä kymmenien kilometrien päässä keskikaupungilta myös hyvä asua. Meille on järjestettävä palveluja lähemmäksi kuin 40-50 km:n päähän. Ja meidät on huomioitava tasavertaisina veronmaksajina.

Näitä asioita tulen pitämään julkisuudessa, vaikka valtuustopaikka mitä suurimmalla todennäköisyydellä jää kauaksi ulottumattomiini.

Vaalipäivän kunniaksi hemmottelin puolisoani kolmen ruokalajin aterialla. Alkuruokana oli suppilovahverokeitto. Ehdin juuri parahiksi poimia suppikset ennen lumen tuloa. Pääruokana oli yrittilohkoperunat ja uunissa paistettu lohi. Jälkkärinä puolukka-pähkinäpiirakka. Ihan hyvää oli. Tulee vain niin harvoin laitettua noin monia ruokalajeja.

Nyt illalla taidamme nauttia alkavan marraskuun kunniaksi syksyn ensimmäiset Blossat! 

*****************
Ihan pakko vielä jatkaa, kun illan vaalien tulospalvelua samalla seuraamme. Naapurin likka näyttää tekevän kovan tuloksen ja nousee Keskustapuolueen ääniharavaksi. Hän teki erittäin hyvän eduskuntavaalikampanjan vuosi sitten ja nyt poimii sitten satoa kuntapuolella. Samoin toinen naapurini, eläköityvä pankinjohtaja omasta puolueestani nousee valtuustoon komealla äänipotilla. Lämpimät onnittelut heille molemmille. Työtä tulee riittämään ja hikistä työtä :)

Oma äänisaaliini ei nouse kovinkaan kummoiseksi. Meidän ryhmässämme on hallituksemme erinomainen ministeri Paula Risikko, joka korjaa naisten äänet niin, että meille muille ei jää kuin rippeet. Mutta hän on taitava ja pätevä ja ansaitsee meidän kaikkien arvostuksen työssään.