Hengen ja ruumiin ravintoa

Taidanpa sanoa ja sanonkin, että oli taas työn täyteinen loppuviikko. Torstaina kävimme naapurin emännän kanssa hakemassa kuivaelintarvikkeita viikonlopun isäinpäivän lounasta varten, ja perjantaina alkoi sitten varsinainen työ.

Kylällämme on todellisia pitokokkeja, joitten parissa tällainen suurperheen äitikin tuntee itsensä aivan noviisiksi. Parasta on, kun vieläkin on varaa oppia uusia asioita. Niin kuin laitoskeittiön koneiden ja kalusteiden käyttämistä.

Hyvin taisimme onnistua, kun varauduimme 200 ruokailijaan ja saimme lähes 300! Kyllä pohjalainen pitopöytä monine ruokalajeineen vetää paikallisen väen herkuttelemaan.

Voin suositella remontoitua ja kaiken puolin viihtyisää seurantaloamme juhlakäyttöön. Erityisesti kesällä, kunhan vielä saamme pihan kukoistamaan, paikka on vailla vertaa. Paikoitustilaa on runsaasti, tänne on helppo löytää, eikä vuokra ole kohtuuton. Kihniänjoki koskineen kohisee talon takana ja jo aiemmin kunnostettu uimaranta putsataan taas käyttöön.

Tilan voi vuokrata ilman tarjoilujen järjestämistä tai sitten sopia tarjoilusta todella osaavien naisten kanssa (http://www.kihniankylannuorisoseura.net/). Nettisivut tullaan uusimaan talven aikana, ja ne monet kirjoitusvirheet, jotka siellä nyt vilisevät, tulevat katomaan :)

Nuorisoseurat koetaan olleen todellisia kansan sivistyshankkeita. Santeri Alkio on nimetty monissa yhteyksissä seura-aatteen avainhenkilöksi, joka työskenteli herättääkseen maaseudun työtätekevässä nuorisossa itsensä sivistämisen halua ja taitoa. Hän uskoi että ihminen on innostunut kehittymään riippumatta syntyperästä tai -paikasta.

Aikaisemmin nuorisoseurojen sivistys- ja kasvatustyö on ollut maaseudulla hyvin merkityksellistä. Aikana, jolloin ei ollut televisiota netistä puhumattakaan, nuorisoa koottiin yhteen opiskelemaan kokoustekniikkaa, harrastamaan liikuntaa ja järjestämään tapahtumia kotikylällään. Monet ovat ne käsinkirjoitetut lehdet, joita nuoret piireissään tekivät. Olen onnistunut löytämään niitä kunnan arkistoista.

Nuorena keskikoululaisena kuljin minäkin nuorisoseuralla tanhuamassa ja jopa osallistuin maakuntajuhlille Pyhäsalmella. Äitini puolestaan muistaa vieläkin ne monet koko illan näytelmät, joita Kiiskilänkylän nuorisoseura esitti Sievissä. Hänen veljensä tytär oli lahjakas sekä tanhujen että näytelmien ohjaaja. Apuna paikallisilla vetäjillä oli kiertävät ohjaajat, jotka tavallaan kokosivat porukat sitten yhteen maakuntajuhlilla ja muissa tapahtumissa.

Harmillista, että nuoret eivät enää koe tällaisia yhteisiä harrastuksia niin tärkeinä. Olemme siitä onnekkaita, että saimme täällä nuoria miehiä johtokuntaan ja toimimaan. Uskomme että sitä kautta saamme myös nuoria naisia mukaan joukkoomme, jossa on tilaa kaikkien alojen taitajille.