Olen syntynyt sodan jälkeen, niihin suuriin ikäluokkiin, jotka ovat olleet koko elinikänsä julkisen kritiikin ja nimittelyn kohteena.
Aikoinaan kansoitimme kansakoulut, joita perustettiin lähes jokaiseen kylään. Omalla kyläkulmalla pitäjää oli neljä koulua reilun 15 kilometrin matkalla. Meidänkin supistetussa kansakoulussa oli yli 30 oppilasta.
Kun aikaa kului vajaat kaksikymmentä vuotta, koulu suljettiin kun oppilaat loppuivat. Mihin katosivat nuoret kyliltä? Niin mihin? He lähtivät jatkokurssien jälkeen joko eteläiseen Suomeen tehtaisiin tai sitten Ruotsiin metsä- ja tehdastöihin. Oma kotimaa ei pystynyt tarjoamaan kaikille kansalaisilleen töitä.
Työikäisinä kansoitimme toimet ja virat ja vuosikymmenet on odotettu suurten ikäluokkien eläköitymistä ja työpaikkojen vapautumista. Viimeiset tutkimukset kuitenkin osoittavat, ettei sitä vuosia povattua suurta työvoimapulaa tullutkaan, vaikka 2/3 meistä on jo eläköitynyt. Ei tullut, kun kaikkia tehtäviä ei enää ole täytetty, virkoja ja toimia on lakkautettu, ulkomailta on tullut työntekijöitä ns. 'paskaduuneihin'.
Tänä päivänä hoetaan kuin mantrana meidän aiheuttavan erittäin suuret ongelmat vanhustenhuollon puolella. Olemme kuin kirosana. Siitä huolimatta, että olemme täysin yhteiskuntakelpoisia, veroa maksavia kansalaisia, jotka ostamme palveluja ja tuotteita ja sitä kautta työllistämme nuorempia.
Koskahan tämä syntymästä alkanut syyllistäminen ja pelottelu loppuvat? Niin, vielähän me aiheutamme ympäristöhaittoja täyttämällä hautausmaat kautta koko rakkaan kotomaamme.
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti