Pyhäinpäivä

Tänään vietetään pyhäinpäivää, jota aikaisemmin kutsuttiin pyhäinmiestenpäiväksi. Päivää vietetään myös Suomen katolisessa kirkossa poisnukkuneiden uskovien muistopäivänä ja seuraavana päivänä eli sunnuntaina vietetään kaikkien pyhien juhlaa.

Ortodoksiseen juhlakalenteriin ei marraskuinen pyhäinpäivä kuulu, mutta me vietämme tänään Karjalan pyhittäjäisien ja valistajien muistopäivää. Aamulla sytytin tuohuksen tuonilmaisiin siirtyneitten rakkaitten muistolle. Samoin ikonien edessä paloi lampukan paloi liekki, rukouksena rakkaitten puolesta.

*********************

keittiö

Tämä päivä on ollut lepoa rankan kolmipäiväisen ruoanlaittoputken jälkeen. Nuorisoseuran naisten laittama seminaaripäivällinen torstai-iltana maistui juhlavieraille, joita oli tullut paikalle ympäri maan. Päivällinen sisälsi pohjalaisen pitopöydän kaikki ruokalajit kinkkuineen, laatikoineen, rosolleineen ja luumukräämeineen. Kovin runsaasti saimme kiitosta. Ja vaikka itse sen sanon, ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Mutta täytyy toisaalta myös sanoa, että ilman kovaa työtä sitä ei olisi ollut tarjolla. Vielä eilen tarjosimme seminaarilaisille lounasruoaksi lihakeittoa ja vispipuuroa eli lappapuuroa, kuten lapsuudenkodissani puolukkaista puuroa nimitetään. Keittiön siivouksen jälkeen pääsimme huilaamaan.

*********************

Työn touhussa olin unohtanut kokonaan teatterilippumme eilisillaksi. Onneksi joukossa on aina joku, joka muistuttaa.

Seinäjoen kaupunginteatteri on todella korkealuokkainen maaseutukaupungin teatteri (www.seinajoenkaupunginteatteri.fi). Koko syksyn on pienellä näyttämöllä esitetty loppuunmyytyä esitystä Hiljaiset sillat. Siinä pääosaa näyttelevät Eija-Irmeli Lahti ja Ilkka Koivula. Heidän suorituksensa vie katsojan täysin mennessään. He eivät näyttele, he elävät. Ja yleisö elää mukana.


Lavasteet ovat todella pelkistetyt ja  esitykseen sopivat. Kahvin keittäminen, focaccian paistaminen, kaikki näyttämön kotiaskareet tuovat lämpöä ja läheisyyttä katsomoon.

Sadepäivä väsyttää

Se rakkaus, joka Francescan ja Robert Kincaidin välille syntyy voi saada itse kenenkin kaipaamaan elämäänsä jotakin samanlaista.