Habari!

Ensi kosketusta Afrikan luontoon
 

Odotettu ja huolella suunniteltu matka päiväntasaajan eteläpuolelle toteutui kuukauden päivät sitten. Täytyy sanoa, että elämä on ennen ja jälkeen Tansanian, niin voimakas vaikutus kaikella kokemallamme on ollut. Puolisoni ei ehkä niinkään ole elänyt asioita takakäteen, hänhän on matkustellut Nepalissa, kavunnut Himalajan rinteitä, tutkinut Bangkokin nähtävyyksiä ja viettänyt viikonlopun Kwai-joella. Mutta minulle kaikki kokemani ja näkemäni ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen.

Kaksi, kolme viikkoa olin joka yö Afrikassa ja vieläkin lähes jokaisena yönä näen ainakin miksatun unen tyyliin Afrikka-Suomi :)

 **************

 

Kun saavuimme Kilimanjaron kansainväliselle lentokentälle, oli klo 19.40. Suomen kesäaika ja paikallinen aika kävivät samassa tahdissa! Ulkona oli jo säkkipimeä kun kohtuullisen nopeiden maahantulomuodollisuuksien ja viisumin saamisen jälkeen pääsimme matkatavaroinemme ulos. Onneksemme meillä oli mukana Kuopukseni, joka oli huolehtinut Usa Riverin eräältä lodgelta sekä majoituksen viikonlopuksi että auton meitä hakemaan.

Tästä matkasta lentokentältä lodgelle alkoi tutustuminen paikalliseen infraan. Kun käännyimme ns. päätieltä lodgelle vievälle tielle, olin aivan kauhuissani. Tie oli täynnä metrisiä kuoppia, ympärillämme ei ollut kuin jotain piikkipensaikkoa ja pimeyttä.
- Oletko aivan varma, että täällä on jotain majoitusyrittäjyyttä, kyselin pojaltani. Hän vain hymyili ja sanoi, ettei tie ole lainkaan huonokuntoinen.
Mutta kas, yhtä äkkiä valoa oli edessämme. Ja iso avoseinäinen rakennus ja sen edessä hymyileviä nuoria ihmisiä vastaanottamassa meitä tuoremehulasien kanssa.

 ***********

 

Siitä se lähti, kolmiviikkoinen reissaaminen, yöpyminen milloin missäkin, aterioiminen milloin missäkin ja tutustuminen paikalliseen väestöön.

Meillä oli matkallamme se onni, että nuoremme puhuvat swahilia ja sujuvaa englantia, joten kielivaikeuksia meillä ei ollut. Tosin Kuopus oli tarkka puheyrityksistäni erityisesti swahilinkielellä. Nopeasti hän huomautti, jos en heti ymmärtänyt vastata puoliääneen lausuttuun Shikamoo -tervehdykseen. - Marahaba, sain kuulla korvani vieressä ja toistin sanan kuuliaisesti :)

Nopeasti kuitenkin tavalliset tervehdykset tarttuivat korvaani ja viimeisellä viikolla, kun puolison kanssa kävimme Irente Farmilta hakemassa aamiaistarvikkeita, kummasti huutelin tervehdyksiä paikallisten rouvien kanssa!

*******************

Ensimmäisellä viikolla pääsimme Outreach-projektin mukana aivan Kenian rajan tuntumassa sijaitseviin maasaikyliin tutustumaan vammaisten lasten opetukseen, heidän läheisiinsä ja kyläyhteisöön.

Lapset olivat välittömiä, iloisia ja ihania, niin kuin kaikkialla. Puiden katveeseen levitettiin matto, jolle lastattiin erilaisia leikkitarvikkeita. Sillä aikaa kun aikuiset kävivät läpi kirjoihin merkittyjen lasten viimeisen kuukauden aikaiset kuulumiset, rakentelin duploilla lasten seurana.

Kyläläiset olivat järjestäneet yhteen savimajaan meille tarjoilua: kuumaa ja makeaa teetä sekä meidän uppopaistettuja munkkeja muistuttavia leivonnaisia ilman sokerikuorrutusta.

**************

 



Matka jatkui toiseen kylään, jonne projektin henkilökuntaa oli kutsuttu tutustumiskäynnille. Kylän vanhin oli huolissaan lasten koulutustilanteesta ja kun alueella oli hänen kertomansa mukaan useita kehitysvammaisia, oli vierailu perusteltu.

Kylässä oli iloinen vastaanotto. Kylän Baballa on kolme vaimoa ja lukuisa määrä lapsia. Lisäksi meille esiteltiin muuta perhettä. Perhekäsitys on siellä vähän erilainen kuin länsimaissa.

Kohta saapumisemme jälkeen meille tultiin kertomaan, että avotulella on grillattavana vuohi ja meidän sopii tulla katsomaan, onko se sopiva vieraiden nauttia.

 

Naiset pukivat päälleen maasaiden kauniita koruja ja aloittivat kulttuurille

ominaisen ketjulaulun yhden toisensa jälkeen. Rumpuna toimi tyhjä muovikanisteri!

Baban karjamäärä oli iso: vuohia ja lampaita isot laumat, hiehoja ja lehmiä kymmenittäin. Lehmän arvo on n. 400 euroa eli 800 000 Tzs!

Vietimme iloisen iltapäivän iloisten ja ystävällisten maasaiden parissa ja yöksi tulimme Horo Horon kaupunkiin Kenian rajalla.

*******************

 



Yhteenveto ensimmäisestä kosketuksesta paimentolaisheimoon:

- maasait ovat arvonsatuntevia, suoraryhtisiä, luonnon kanssa elävä paimentolaiskansa

- kumpi on parempi: tyttö myydään 10-12 -vuotiaana jollekin nuorelle miehelle vai että kylän Baba ottaa hänet 2. tai 3. vaimokseen ja huolehtii hänestä kuin tämän kylän Baba, jonka vaimoilla oli jokaisella oma talo, he olivat iloisia, heillä oli riittävästi ruokaa ja kaikilla hyvät vaatteet ja korut

- käsien peseminen ennen tarjoilujen nauttimista kuuluu asiaan: vettä tuodaan kannulla ja kaadetaan suoraan pestäville käsille, samoin ruokailun jälkeen, kun haarukoita ja veitsiä ei juuri käytetä. Meille sentään tuotiin lusikat riisiä varten :)

- infra on surkeaa: tiet ovat huonokuntoisia, toki tasankojen piikkipensaikoissa maasturilla ajetaan ilman teitäkin

- imin lämpöä ja aurinkoa