Syksy taas saa.....

Puolukat on poimittu, suurin osa matkannut kotimaisille markkinoille, toreille ja ravitsemusliikkeisiin, ja pieni osa säilötty itse. Mikään ei voi olla parempaa kuin puolukkatuoremehu. Paitsi karpalotuoremehu.

Puolison käden kuntoutus on edennyt asiantuntijoiden tyydytykseksi hyvin, mutta oma selkäni vihoittelee edelleen.

Huhtikuussa alkanut terveyskeskuspommitukseni on tuottanut kolme lääkärikäyntiä ja huomisen fysiatrin vastaanoton. Hidasta, ah niin hidasta on julkinen puoli hoidossaan. Monta kertaa olemme pohtineet kotona, eikö ihmistä kuunnella tarpeeksi vastaanotolla? Eikö häntä oteta vaivoineen tosissaan ja lähetetä välittömästi jatkotutkimuksiin? Ei, heitä pidetään jonossa.

Jonokirjanhoitaja on Seinäjoen terveyskeskuksen Kerberos. Hänen vallassaan on, kuka pääsee ja missä ajassa piipahtamaan lääkärin vastaanotolla saadakseen sieltä reseptin ja alkaakseen uuden ajanvarauksen ahdistelun. Näin ne jonot syntyvät ja pysyvät. Ja kun vihdoin pääset Y-talolle asti, siellä korkeat ja leveät käytävät kumisevat tyhjyyttä, vastaanoton kymmenet ovet pysyvät suljettuina. Jostakin toimenpidehuoneesta puikahtaa joku nuori nainen paperilappu kädessään, jostakin toisesta toinen. Ei ole kiirettä, ei hyörinää.

Mutta kaiken kaikkiaan, kyllä tuossa terveyskeskustouhussa on ainakin täällä paljon kehittämistä. Ei ole enää tätä päivää, että asiakkaan papereihin kirjoitellaan tietoja Post In-lappusille, jotka seuraavassa hetkessä voivat olla jonkun toisen papereissa tai roskakorissa.Eikö asiakkaalla on oikeutta valita netistä itselleen sopiva aika ja lääkäri?
Eikö julkiselle puolelle saada toimivaa nettiajanvarausta niin kuin yksityispuolella jo on.

Eikö verkkoa ole vai eikö sitä osata hyödyntää? Pitääkö kaiken kulkea mahdollisimman hankalasti?  Pitääkö meidän jatkuvasti olla holhouksen alla?

Viime kerralla pääsin toimenpiteeseen, kun minuun pistettiin kaksi piikkiä. Toinen oli kipupiikki ja toisen tarkoitus oli rentouttaa lihasjumitusta. Siinä samalla juttelin hoitajan kanssa ja hän oli aivan kypsä. "Tämä homma kaatuu ennen pitkää", hän sanoi. Ja jatkoi, että lääkärit häipyvät yksityispuolelle ja työterveyteen, jossa saa hoitaa "terveitä". Kukaan ei halua hoitaa monisairaita vanhuksia. Että silleen!

Lääkärit ovat liittonsa avulla aikojen myötä korottaneet itsensä Jumalaakin suuremmiksi. Koko julkinen terveydenhoito on täynnä byrokratiaa ja hierarkiaa, joka jumittaa asiakastyötä ja sen kehittämistä. Systeemi on potilasta monin verroin tärkeämpi ja sitä on pönkitettävä kaikin mahdollisin keinoin.

Peräseinäjoella 36 vuotta työtä tehnyt lääkäri jäi viikon lopulla eläkkeelle. Nyt terveyspalvelukeskus on täysin Y-talon lääkäreiden varassa. Yli 3000 asukasta ja terveydenhoitajan vetämä "palvelukeskus". Kauanko yksi henkilö jaksaa olla "eristyksissä" ilman työyhteisöä tyhjyyttä kumisevassa, isossa talossa?

Olen ikävä ihminen, kun en jaksa pitää suutani kiinni. Olen ikävä ihminen, kun en ymmärrä että kaupungin talous on tiukalla. Olen ikävä ihminen, kun puhun vanhusten asiaa. Mutta me liitosalueen haja-asutusalueella elävät "kaupunkilaiset" haluamme edes jotakin lähipalveluja, jotka liitossopimuksissa meille ns. taattiin.