Siionin virsiä ja kummilapsia

Kun uskaltaa antaa itselle aikaa ja jättää huolensa Herran


Vaasan kirkossa odottelemassa esiintymisvuoroa
 

haltuun, voi löytää elämäänsä juuri sitä mukavaa, rentouttavaa, opettavaa sisältöä, jota on kaivannut.

Olen aina pitänyt laulamisesta ja erityisesti kuorolaulusta. Kotipitäjässäni kuljin yhdessä äitini kanssa kirkkokuorossa ja lauloin myös viihdekuorossa. Lapset olivat pieniä ja silti oli aikaa käydä harjoituksissa ja esiintymisissä. Pieni Emppu, alle kaksivuotiaana, lauloi alton stemmaa "kaukana kaukana, mikä siellä" rattaissa, kun mummo lykkäsi kaksosia kirkonkylällä.

Elämässä sattuu asioita, joita emme itse päätä ja laulu jäi pitkäksi aikaa. Asuinpaikkakuntakin vaihtui ja elämän kuviot muuttuivat hyvin perinpohjaisesti.

Pari kertaa aloitin harjoittelun paikallisen viihdekuoron mukana, mutta se ei tuntunut lainkaan omalta kuorolta. Niinpä päätin, että antaa elämän viedä. Kuoro tulee, jos on tullakseen.

Ihmeellistä on elämä ja tämän päivän some. Sieltä löytyi ystäviä vuosien takaa ja kas, he alkoivat houkutella valtakunnalliseen kristillisten eläkeläisten kuoroon. Lähdin empien, mutta kuoro ja laulut tuntuivat hoitavilta, lohduttavilta. Juuri siihen elämän tilanteeseeni sopivalta.

Ja kun pää oli avattu, löytyi vielä kaksi kuoroa lisää, kuoroja jotka laulavat Siionin virsiä. Niitä virsiä, joita yli 20 vuotta sitten lauloin terveyskeskuksen vuodeosastolla potilaille iltavirsinä. Niitä virsiä, joita niin monilla Herättäjäjuhlilla olin yhdessä perheen kanssa veisannut.

Tämä kevät onkin ollut kovaa laulamista, sillä olemme valmistautuneet Lapuan Herättäjäjuhlille heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Kolmen tunnin harjoittelut eivät väsytä vaan virret hoitavat ja porukka tukee.

Olen saanut aivan uutta sisältöä eläkepäiviin ja astmalääkärini on tyytyväinen harrastukseen, joka tukee sairauden hoitoa!

Joskus kannattaa odottaa ja antaa ajan näyttää.

*************




Dugan lapsia
 

Vuosi on kulunut myös maasaityttöjen kummiryhmän "vetäjänä". Ryhmä lähettää avustuksensa kuukausittain Suomen Lähetysseuran kautta. Tavoitteeksemme asetimme komeat 1 000 000 Tansanian shillinkiä vuodessa ja olemme ylittäneet tavoitteemme jo reippaasti. Ryhmä jatkaa avustusta myös seuraavalle vuodelle.



Koulupukuinen Domina vilkuttaa kuvaajalle
 

Maasaitytöistä vain harvat voivat jatkaa koulunkäyntiä yläasteelle, sillä perheillä ei ole varaa kouluttaa lapsia ja koulut saattavat olla kaukana kodista. Kylän ala-asteella voi opetus olla niin heikkotasoista ettei lapsi välttämättä pääsekään jatkamaan. 

Vaikka Tansanian lain mukaan tyttöjen alin avioliittoikä on 15 vuotta, ei lakia pystytä valvomaan.
Maasaiperinteen mukaan tyttö naitetaan teini-iässä ja perheelle on tärkeä 15-20 naudan morsiusmaksu. Sulhanen on tavallisesti tyttöä huomattavasti vanhempi ja miehellä voi olla jo useita vaimo ennestään.

Maasaisoturit eli moranit voivat jopa ryöstää tyttöjä vaimoksi itselleen tai vanhemmille miehille.


Perheiden hyvinvointi, erityisesti lasten, on paljon kiinni äidin osaamisesta. Siksi jokainen vuosi, jonka tyttö pysyy koulussa, vahvistaa häntä sekä fyysisesti että psyykkisesti.

Lisäksi olen pienen tansanialaisen Domina -tytön kummina. Domina on orpo 6-vuotias iloinen tyttö, joka on suomalaisten avustustyöntekijöitten avustuksella saatu sisäoppilaitokseen, missä hän saa opetusta ja täysylöspidon. Hoito on kuitenkin maksullista ja siksi Domina tarvitsee itselleen kummeja.

 Jos joku tämän lukevista haluaa lisää tietoja hänestä tai maasaityttöjen kummiryhmästä, ota yhteyttä!

Minulla on varaa tähän avustustyöhön. Mielestäni 20 euroa kuukaudessa menee näin paljon enemmän talteen kuin turhanpäiväisyyteen kotimaassa.