Toissa päivänä uskoin vihdoin puolisoa ja niinpä sitten käveltiin kauppaan: mentiin ja ostettiin rouvalle metsurivarusteita metsien hoitotyötä eli risusavottaa silmällä pitäen. Kauhistuin, miten hirmuisen paljon esimerkiksi metsurinhousut painavat: yli kolme kiloa. Onneksi oli vähän kevyempi vaihtoehtokin - ja vielä tarjouksessa - vain 1,130 kiloa. Kengät ovat niin painavat, etten niillä jaksaisi ottaa kymmentä askelta enempää, ainakaan metsässä! Niinpä tyydyin viime suven savottaan hankkimiin Sievin Jalkineen saappaisiin, joissa on vahvistettu kärkiosa.
Kun eilen sitten puin ylleni housut, takin, kypärän, kuulosuojaimet, visiirin, hanskat, saappaat ja n. kahdeksan kilon raivuri, tuli epäilys etten pääse liikkumaan maastossa.
Rohkea rokan syö, mutta mitäs uhkarohkea? Sinne kuitenkin menin, metsään, ja meinasin ensi askeleella mennä nenälleni. Tumma visiiri, into, kuormitus teki tepposet ja astuin kuoppaan. Säästyin häpeältä, en kaatunut puolison nenän eteen.
Neljä tankillista sahasin. Ne, jotka tietävät metsätöistä, tietävät minkä verran noin suunnilleen.
Olin kuvitellut kuin lapsi, että menisin läpi puskien ja tiheikköjen kuin tuulispää ja jälkeä syntyisi.
Puuhastelulta se tulos silmissäni näytti! Olin läkähdyksiin asti tehnyt töitä, mutta tuskin kukaan ohikulkija huomaa maiseman muuttuneen. Tekisi mieleni laittaa alueelle lappu: Täällä raivasi Tuula!
***************
Koko talvi ja kevät on ollut tappelemista selkä- ja jalkavaivojen kanssa. Onko se iskiasta? Eikö se ole iskiasta? Mitä se on? No, mitä se on! Vetkuttelin soittoa Y-talolle. Miten se tuntuikin niin vastahakoiselta?
Vastapuhelupalvelu kuitenkin toimi ja sain parin viikon odottelun jälkeen lääkäriajan viikon päähän. Otin aamuajan, kuten tapani on. Klo 8.40 kirjauduin sähköisesti saapuneeksi ja sain hienon tulosteen, jossa neuvottiin käytävä (1) ja vastaanottohuone (114) sekä lääkärin nimi. Koska aikaa oli vielä vartin verran, ajattelin käväistä puuteroimassa nenäni. Puolisoni oli (uteliaisuuttaan Y-taloa kohtaan) mukanani ja huitoi kädellään minua kiirehtimään!
Kiireinen tohtori oli jo ehtinyt kaipailla minua. Vartin etuajassa, ajatelkaa!
Eestiläinen naistohtori oli asiallinen, tutki ja totesi lopuksi suunnilleen näin: kulumavaivaa! Röntgenkuvataan.
Koko aikana käytävällä ei liikkunut kuin kaksi kikattavaa hoitajaa (tämän kertoi puolisoni). Eikä minun jälkeeni ollut ketään odottamassa vastaanotolle.
*************
Tietenkään en päässyt samana päivänä röntgeniin vaan aika meni viikon päähän. Klo 7.20 määrättynä aamuna olin paikalla. Ei ristinsielua missään. Ilmoittautumiskopissa yksi väsynyt naisihminen. Suunnilleen määrätyllä kellon lyömällä tuli hoitaja kutsumaan minut sisään. Kaikkiaan viivyin osastolla 8 minuuttia!
Kuvauksen tuloksista piti kysyä (taas kerran) puhelinnumerosta, joka on sama kuin ajanvarauksen numero. Kohtuullisen nopsaan tuli takaisin soitto ja lääkärin kommentit luettiin luuriin:
jatketaan särkylääkkeitä. Jos oireet pahenee tai muuttuu, ota yhteys!
Eli ei itsehoito-ohjeita. Tokikaan en niitä tarvitse, vanha joogaaja :). Ei fysikaalista tai muuta hoitoa tms. Ei. Ilmeisesti suuret ikäluokat saavat vapaasti rappeutua ja sitä kautta lyhyessä ajassa kuormittaa kaikki hoito-osastot. **********************
Nyt herää kysymys: miksi me maksamme veroja, jos vastapalvelukseksi saamme tyhjää ja joudumme yksityispuolelta ostamaan tarvitsemamme palvelut? Miten ihmeessä julkinen puoli voi toimia vuodesta toiseen näin? Tai kyllähän se kaikki tietävät: sieltä puuttuu konkreettinen tulosvastuu. Joka sektorilta. Väkeä lisätään, kun on paineita, kiirettä, tehtäviä, töitä. Varmasti niin on, mutta siinä näyttää samalla unohtuvan, mitä varten oikeastaan toimiala toimii.
Mielestäni hyvin totesi eräs kuntaliitoksessa keskijohtoon siirtynyt henkilö, joka sanoi, ettei me täällä oikeastaan kaupunkilaisia tarvita. Meillä riittää touhua ihan omassa keskuudessamme! Tällä hän tarkoitti toimialansa henkilökuntaa. Siinä taisi tulla kerrankin totuus julki.
*******************
Tänään sitten tein ensi visiitin osteopaatti Hannu Kalmarin vastaanotolle http://www.hannukalmari.fi/index.html ja tunsin olevani asiantuntijan hoidossa. Sain moneen kysymykseeni vastauksen, sain hyviä hoitovinkkejä ja sain yhden ja tiedossani olleen syyn selkävaivaani: yliliikkuvat nikamat, joitten paikalla pitämiseen ei vanhan rouvan lihakset tahdo kyetä.
Tiedättekö mitä? Meille tulee selkäkippi, hirvittävän näköinen härveli. Sillä aion laittaa selän ja vatsan lihakset parempaan kuntoon. http://www.kodin1.com
Jos näette kesällä pihallamme vaimoihmisen eriskummallisessa asennossa pää alaspäin, tulkaa auttamaan, koska isäntä on silloin tahallaan poistunut tontilta ja unohtanut vaimon inkvisiittoriin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti